Vuonna 2013 selkälokki (Larus fuscus) oli BirdLife Suomen Vuoden lintu. Selkälokkien parimäärät laskettiin kaikissa alueyhdistyksissä. Edellisen kerran selkälokki oli vuoden laji 10 vuotta aikaisemmin, vuonna 2003. Kannanarviolla saatiin tietoa selkälokkikannan muutoksesta viimeisen 10 vuoden aikana. Laskennat KPLYn alueella saatiin toteutettua melko kattavasti. Vain Pietarsaaren-Uudenkaarlepyyn alueella jouduttiin turvautumaan osittain vuosien 2012 tai 2011 laskentatietoihin.
Selkälokin kokonaiskanta oli koko Suomessa taantunut kymmenessä vuodessa 17 %, 8 800 parista 7300 pariin. Keskipohjanmaalla koko Suomen kannasta pesii vähän yli 18 % (1320 paria). KPLYn alueella selkälokki oli pitänyt pintansa ja kanta on säilynyt vakaana vuoteen 2003 verrattuna. Alueellisia muutoksia on kuitenkin havaittavissa, esimerkiksi Kokkolan saariston kanta on pudonnut samana ajanjaksona alle puoleen (noin 200 pariin). Toisaalta mm. Pietarsaari-Uusikaarlepyyn ja Kalajoen kanta on oli vastaavasti kasvanut.
Valtaosa KPLYn selkälokeista pesii ulkosaaristossa, yksittäisiä pareja löytyi sisämaan erämaisilta järviltä, mm. Lestijärveltä. Selkälokin fuscus-rotua pidetään maailman suomalaisimpana lintuna (valtaosa rodun kannasta pesii Suomessa), lieneekö selkälokki siis maailman keskipohjalaisin lintulaji? Kalajoen Maakallassa pesii Suomen suurin yksittäinen selkälokkiyhdyskunta, peräti 240 paria kesällä 2013! Selkälokin menestystä Pohjanmaan rannikolla selittää omalta osaltaan turkistarhaus. Selkälokki on oppinut hyödyntämään turkistarhoja ja myös peltoja ravintoresurssina. Silti selkälokin tulevaisuus huolestuttaa: lajin poikastuotto on vuodesta toiseen erittäin huono ja samannäköiselle merilokille vuosittain myönnettävät rauhoitusaikaiset ja ylimitoitetut tappoluvat ovat lajin jatkuva uhka. KPLY on pyrkinyt vaikuttamaan näihin uhkiin kannanotoilla, pesimätuottoselvityksillä ja valituksilla tappoluvista.
Lue lisää Selkälokkivuoden tuloksista BirdLife Suomen sivuilta.
Juhani Hannila, KPLY:n Selkälokkivastaava